SOCIAL MEDIA

torstai 15. maaliskuuta 2018

Hankkiudu eroon kuluttavista ystävyyssuhteista

Alakoulu opettaa meidät siihen, että pitää olla kaikkien kaveri. Nuoruudessa lause muuttuu muotoon "kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen". Harva kuitenkaan muistaa aikuisuuden kynnyksellä kertoa, että missään ystävyyssuhteessa ei tarvitse roikkua eikä kenenkään kaveri ole pakko olla, vaikka joskus olisi ollutkin. Kuulostaa julmalta, mutta kuluttavat ystävyyssuhteet tekevät hallaa omalle hyvinvoinnillesi.

Muistaako kaveri sinua silloin, kun tarvitsee kyydin jonnekin? Vai silloin, kun on saanut palkankorotuksen ja haluaa kertoa, miten paljon parempaa palkkaa hän sinuun verrattuna nykyään saakaan? Vai kenties silloin kun hän haluaa lörpötellä omia kuulumisiaan edes kysymättä, miten sinulla menee? Kuulostaa käsittämättömältä toiminnalta henkilöltä, joka kutsuu itseään ystäväksesi, mutta valitettavasti tämä on harmillisen yleistä tänä päivänä. Ja silti vuodesta toiseen roikumme tällaisissa ystävyyssuhteissa, joissa tunnemme itsemme vain taksikuskiksi tai astetta huonommaksi ihmiseksi kuin tuo "ystävämme".

Hyvä ystävyys perustuu molemminpuoliseen tunteeseen ystävyydestä. Eihän parisuhteessakaan voi olla, jos toinen ei pidä toisesta tai jos toinen toistuvasti kohtelee huonosti. Ystävyydessä tärkeää on arvostaa toista sellaisena kuin toinen on. Joskus hyvät ystävyyssuhteet alkavat aivan yllättäen, kun kohtaat ihmisen, jonka kanssa on rentoa ja mukavaa olla. Itse olen huomannut viime vuosien aikana, että kaipaan rinnalleni samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voin keskustella mistä vain ja joiden seurassa tunnen itseni arvokkaaksi. Näitä ihmisiä onkin löytynyt aivan yllättäen esimerkiksi lusittaessa yhdessä lauantain iltavuoroa sekä jopa blogin kautta. Kyllä sen tuntee, kun sen oikean kohtaa!

On ihanaa, kun on ystävinä ihmisiä, joiden kanssa on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, samanlaisia ajatuksia maailmasta ja samanlainen arvomaailma. Tietenkään ystävän ei tarvitse olla täysi kopio itsestä, sehän olisi tylsää. Näin vanhemmiten olen kuitenkin oppinut arvostamaan sitä, ettei minun tarvitse näytellä mitään ja voin rehellisesti pitää oman mielipiteeni pelkäämättä, että se tuomitaan vääräksi. Oikea ystävä ei myöskään korosta omaa paremmuuttaan, arvostele muita ystäviäsi tai yritä muuttaa sinua haluamaansa suuntaan. Oikea ystävä on mukana arjessa ja juhlassa, hänen kanssaan nauretaan ja joskus jopa itketään. Yhtä kaikki, todellsta ystävää tulee ikävä, jos hänestä ei kuule vähään aikaan ja hänen kanssaan esimerkiksi kahvittelu onnistuu kaikista muista menoista huolimatta - kun pitää jotain tärkeänä, sille löytää aikaa.


Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, olen myös ymmärtänyt, ettei turhaan kannata haalia ympärilleen kauheaa määrää hyvänpäiväntuttuja. Mieluummin viisi sydänystävää kuin neljäkymmentä morjestuttua. Olet varmasti itsekin kokenut joskus sen, kun kysyt kuulumisia kaveriltasi ja saat tismalleen samat kertomukset kuin olet lukenut jo aiemmin hänen Facebook-seinältään tai blogistaan. Tulee todella erityinen olo - hän kertoo minulle sen, mitä kertoo koko muullekin maailmalle. Toisaalta olet saattanut olla ystävä jonkun kanssa esimerkiksi lapsuudessa ja ystävyys on kuihtunut kasaan jo aikoja sitten, mutta silti vielä joskus nähdään ja jutellaan - niistä arkipäiväisistä asioista, joista voisit jutella naapurinkin kanssa. 

Eihän kuihtuneissa, yksipuolisissa tai kuluttavissa ystävyyssuhteissa olemisessa sinänsä ole mitään vikaa, mutta ei niistä ole mitään erityistä hyötyäkään. Meillä jokaisella on vuorokaudessamme 24 tuntia ja itse ainakin haluan käyttää sen niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa minun on hyvä olla. On ikään kuin ajanhukkaa lähteä kahvittelemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa nähdään vain tavan vuoksi kerran pari vuodessa. Enkä tarkoita, että kaikki kuihtuneet ystävyyssuhteet pitäisi laittaa heti katkolle, mutta kannattaa miettiä, miten paljon niihin panostaa. On mukava välillä vaihtaa kuulumisia heidänkin kanssaan, jotka eivät enää ole niin läheisiä, mutta ei välttämättä kannata stressata siitä, ettei ehdi nähdä, soitella tai viestitellä enää edes joka viikko. Ihmiset muuttuvat ja ihmissuhteet muuttuvat.


Joensuuhun muuttaessani en kokenut omakseni opiskelijabileitä ja minua moneen kertaan peloteltiinkin, että jäät ilman ystäviä, kun et lähde joka tiistai ja keskiviikko ryyppäämään. En koe jääneeni mistään paitsi; miksi olisin mennyt haalimaan viinipullo kourassa ympärilleni ihmisiä, jotka tuskin olisivat kuitenkaan pidemmän päälle olleet yhtään tyylisiäni. Sen sijaan löysin ystäviä töiden parista, koulusta sekä blogimaailmasta - ystäviä, jotka ovat oikeasti sellaisia, joiden kanssa haluaa viettää aikaa aina vain. Hyvät ystävät ovat yksi elämän parhaita asioita ja kun rinnalleen löytää tosi ystävän, hänestä kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni. Sen sijaan aikaa ei kannata hukata ihmsiiin, jotka ottavat enemmän kuin antavat. 

Millaisia tuntemuksia kuihtuneet ystävyyssuhteet herättävät? Milloin on aika siirtyä eteen päin vai onko parempi pysyä kuitenkin kaverina? :)

20 kommenttia :

  1. Elämän yks parhaimmista päätöksistä on ollut jättää ne ihmissuhteet, joista on tullut vaan haittaa tai muita negatiivisia vaikutuksia !

    https://www.stoori.fi/rakkaudella-henna/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet pystynyt siten parantamaan elämänlaatuasi <3

      Poista
  2. Minä en opiskeluaikana (5 vuotta) viettänyt Jyväskylässä kuin yhden viikonlopun, enkä ole koskaan ollut Jyväskylän yöelämässä tai opiskelijabileissä. Ystäväni peruskoulusta asuivat myös uusilla paikkakunnilla, mutta he olivat edelleen ystäviäni.
    Kanarianmatkoilta sain myös uusia (paikallisia) ystäviä, joiden avulla sitten sinne muutettuani löysin töitäkin ja joita tapaan edelleenkin.

    Yksi ongelmani on ollut, etten ole koskaan ymmärtänyt "tyttöjen juttuja" ja siksi useimmat ystäväni ovatkin miehiä. Suurin painajaiseni olisi "tyttöjen ilta" tai "tyttöjen reissu"...

    Tykkään myös viettää aikaa äitini ja mieheni kanssa tai sitten vain koirieni kanssa. Tilaisuudet, joissa on paljon uusia ihmisiä väsyttävät, kun pitäisi olla sosiaalinen, eikä se taida ammatista huolimatta olla oikein mun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittävää, miten en ole koskaan vastannut tämän postauksen kommentteihin! Mutta ymmärrän, vapaa-ajalla yltiösosiaalisuus tuntuu kyllä aika raskaalta, kun töissä saa koko ajan olla sosiaalinen :D

      Poista
  3. Kuinka ajankohtainen! Juuri eilen puhuin ystäväni kanssa lounaalla aiheesta. Olemme molemmat kuluneen, vaikean vuoden aikana karsineet elämistämme kuluttavat suhteet pois. Myös sosiaalisessa mediassa. Huippu päätös! Toivon muidenkin oppivan saman. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtavaa, että olette onnistuneet tekemään noin hienon päätöksen! ❤

      Poista
  4. Itselläni on yksi "ystävä" ehkä paremminkin kaveri. Ollaan silloin tekemisissä kuin hänelle sopii. Viime kerrasta on kohta kaksi vuotta. Yleensä käymme lenkillä, kun tapaamme. Hän on ihan kiva, mutta kertoo vain omista asioistaan. Kysyy yleensä mitä kuuluu? Ja kun vastaan muutamalla lauseella, niin sen jälkeen puhuukin koko lenkin omista asioistaan. Aika voimia vievää oli aikanaan, kun tavattiin useammin. Nykyään ei haittaa, jos tapaamme ja puhuu vain omista asioista, koska nähdään niin harvoin.
    Olen yhtä ihmistä pitänyt ystävänä oikeesti ja varmaan hän vieläkin sitä on, mutta kun kysyn kuulumisia ei oikein vastaa mitään mitä hänelle oikeasti kuuluu. Ja kun yritämme sopia tapaamista, niin ei oikein milloinkaan meinaa sopia eikä pahemmin selittele miksi ei sovi. Jotenkin se vähän alkaa harmittamaan. Hänellä tosin on tosi kiireinen työ, mutta luulis, että joskus olisi aikaa tavata. Itse ainakin pyrin järjestämään tapaamisia ystävien kanssa, koska jos koskaan ei ole aikaa, niin kohta ei varmasti ole niitä ystäviäkään.
    Koin melkoisen pysäytyksen, kun kuulin n. kuukausi sitten, että lapsuuden ystäväni on sairastunut parantumattomaan sairauteen ja joutunut hoitokotiin. Hänen miehensä pyysi, että menen häntä katsomaan, olin niin ajatellutkin. Nyt jotenkin tuntuu tosi vaikeelta mennä, mutta olen edelleen menossa. Muistan hänet energisenä ja aina toisia auttavana ihmisenä. Elämä kohtelee toisia epäreilusti. Pitäisi muistaa olla kiitollinen, kun asiat on hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten surullinen tarina! Ymmärrän täysin turhautumisen ja harmin ystävän käytöksestä, mutta sitten se ristiriita tuleekin esiin, kun kuulee toisen olevan huonossa jamassa :( Tsemppiä sinulle tilanteeseen!

      Poista
  5. Mä niin jaan nämä ajatukset sun kanssa. Oon tosi iloinen ja onnellinen, että tällä viikolla saatiin viimein aikataulut passaamaan ja ennätettiin nähdä molempien kiireiden keskellä, vaikka edes pikaisesti <3 Varmasti jokainen kohtaa niitä ystävyyssuhteita, jotka ottaa enemmän kuin antaa. Tuo alku oli kyllä tosi herättelevä, koska ainahan joka paikassa vain korostetaan kuinka kaikkien kaveri tulisi olla.. Mutta ei se pelkästään sitä ole, ei huonolta tuntuvissa ystävyyssuhteissa kannata roikkua. Harmi että ennätetään pitää yhteyttä niin vähän, jospa se lisääntyy kun molemmat valmistutaan ;) Jospa ehdittäisiin nähdä useammin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näin vuoden jälkeen sanoa, mutta kyllähän tuo valmistuminen hirmuisesti helpotti näkemisongelmaakin! :D Toivottavasti nähtäisiin taas pian! :)

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus Emma!

    Olen itse karsinut elämästäni vähitellen pois "kaikki kivet kengästä" eli sellaiset "ystävät", jotka eivät koskaan ole kiinnostuneita olemaan vastavuoroisia, valittavat taukoamatta, ovat kateellisia, epärehellisiä jne. Ihmiset muuttuvat elämän aikana ja joskus vain valitettavasti käy niin etteivät ystävien ajatusmaailmat kohtaa kun ollaan kasvettu tai elämäntilanteet ovat muuttunut.

    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiteytit todella hyvon tekstin ytimen! Kunpa kaikki pystyisivät karsimaan kuluttavat ihmiset ympäriltään :)

      Poista
  7. Todella hyviä ajatuksia ystävyydestä <3 Itse olen viime aikoina alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, ketkä saavat oloni oikeasti hyväksi ja arvostetuksi, ja ketkä näkevät vaivaa esim. näkemisen eteen. En jaksa enää ihmisiä, joiden kanssa kaikki tuntuu olevan hyvin yksipuolista, tai ketkä keskittyvät vain omien ongelmiensa kertomiseen vastavuoroisuuden sijaan :/ Mielestäni on aika siirtyä eteenpäin, jos esimerkiksi näkeminen alkaa tuntua raskaalta ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita ei enää ole - kyllä sen tuntee sisimmässään, kun on aika päästää irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hyvin sanottu Tuuli! ❤ Itseään pitää muistaa kunnioittaa ja kuluttavien ihmissuhteiden karsiminen on kyllä iso osa sitä :)

      Poista
  8. Mä oon monestakin asiasta sun kanssa samaa mieltä :) Mulla itselläni on kolme hyvää ystävää ja muutamia kavereita ja oon tosi iloinen siitä! En tarvii ns. hyvänpäivän tuttuja, enemmin muutaman tosi ystävän.

    Itsekkin olen joutunut elämässäni monista ihmisistä luopumaan. Jopa parhaasta ystävästä :/ Tälläiset päätökset eivät koskaan ole helppoja, mutta jos toinen ihminen tuo enemmän pahaa kuin hyvää elämääsi, niin sillon on parempi luovuttaa.

    Todella hyvä postaus, tälläiset herättää aina ajatuksia!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ajatus "tuo enemmän pahaa kuin hyvää" on miusta oiva mittari ystävydelle :) Ihmissuhteet tuottaa välillä päänvaivaa, mutta hyvät ihmissuhteet tuottaa paljon iloa! ❤

      Poista
  9. Hyviä ja täysin osuvia ajatuksia. Nuorempana kuvitteli määrän korvaavan ainakin osittain laadun. Onneksi sitä on näin vanhemmiten tajunnut päästää irti ns. myrkyllisistä "kaverisuhteita" . :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet päässyt eroon heikommista ystävyyssuhteista! Ajattelin minäkin aikanaan määrän olevan laatua tärkeämpää, mutta nyt en muuta arvostakaan, kuin todellista ystävyyttä <3

      Poista
  10. Hei! Löysin blogisi vahingossa tämän postauksen kautta! Tosi hyvä kirjoitus. Mullakin on eräs ystävä? jonka olen tuntenut monta vuotta. Ja vaikka asuimme vuosia eri kaupungeissa, näimme kuitenkin ehkä kerran vuodessa. Pidimme toki yhteyttä muuten, tai noh, minä olin se joka otti useimmiten yhteyttä. Viime vuosina, vaikka asumme samalla paikkakunnalla, näemme todella harvoin. Alkuun, kun muutin tänne yritin sopia tapaamisia, hänellä ei useimmiten käynyt. Mutta sitä vastavuoroista kutsua ei kuitenkaan tullut.. Sosiaalisesta mediasta saatan huomata, miten hänellä on ollut aikaa panostaa tapaamisiin muiden ihmisten kanssa. Kaikki tietenkin saavat valita seuransa vapaaehtoisesti ja sen, mitä tekevät vapaa-ajalla. Mutta kyllähän tämä tekee minut myös surulliseksi. Etenkin kun hän ottaa yhteyttä vain silloin, kun on tarvinnut jotenkin apuani. Ajattelen, että minussa on jotain vikaa, koska hän ei halua tavata minua? Minun ei varmaankaan kannattaisi roikkua tällaisessa ihmissuhteessa, mutta siltikin teen niin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että postaus herätti ajatuksia! :) Tilanteesi kuulostaa kyllä surulliselta :( Ei sinussa ole varmasti mitään vikaa, vaan kaveri? toimii mielestäni typerästi, kun on yhteydessä vaan apua tarvitessaan. Valitettavasti näitä ihmisiä on paljon.. Ja toiset nimenomaan ehtivät nähdä kaikkia muita ystäviä ja lähteä vaikka ulkomaille heidän kanssaan, mutta naapurikylässä vierailu on muka niin hankalaa järjestää. Ehkä tällaisesta voi päätellä että on parempi alkaa keskittyä toisiin ystäviin, vaikka se tuntuukin aluksi hankalalta! Tsemppiä ihan hirmuisesti sinulle <3

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)